Rytmiä, asentoa ja hanakkaa asiaa

Meillä ei näköjään enää nukuta pitkiä päikkäreitä. Vaan päivisin pieniä pätkiä, esim. 3 varttia kerrallaan. Eikä siinä mitään, koska illalla tyttö on sitten niin sippi että tippuu usein kertalaakista. Mutta on se vaan ihme miten noin pieni ihminen jaksaa valveilla koko päivän. Eilinen todisti ettei näin voi olla kauaa ja päivän taisteltuaan unta vastaan, nukahti nuppunen viiden aikaan autoon, nukkui yli seitsemään ja sammui illalla aikaisin yöunille äidin syliin. Taisi olla kesken jonkun Jutta Urpilaisen ”viisaan” lausunnon takuuksista. Voi että minua muuten ärsyttää sen nainen, kun se ei edes termejä jaksa oikein lausua. No, se politiikasta. Ei liene epäselvää ettei meidän tytöstä demaria ainakaan tekemällä tehdä.

Tuo rytmi on ollut minulle aika tärkeä juttu päivisin. Kun päiväunet ovat olleet pitkät, välillä siis viisikin tuntia putkeen ulkona, olen saanut kaikenlaista aikaan kotona. Enkä ole sitten ollut illalla heti työntämässä lasta isälle ja itseäni ovesta ulos. Mietin tässä että liittyköhän tuo nyt johonkin muuhun ”vaiheeseen”.

Pystyssä paras

Tylleröinen ei muuten viihdy kovinkaan kauaa sylissä makuullaan. Sitterissä kylläkin, mutta sylissä pystyasento on mieluisin. Ollaan myös harjoiteltu aktiivisesti ”seisomista”. Pystyssä tönöttäminen äidin, isin tai vaikkapa mummin käsien varassa saa nimittäin aikaan ihan mielettömän höpötyksen. Tavujen aa ja ee lisäksi alkaa suusta tulla jo kiljaisujakin. Jostain syystä samalta tasolta aikuista silmiin tuijottaminen on ihan vastustamatonta herkkua. Ja niiiiin söpöä.

Pystyasennossa hän viihtyy myös olkapäämatkustajana. Jalat ovat tiukasti suorassa ja pää topakkana ylhäällä, ihan kuin tähystää pitäisi. On aina niin humoristisen näköistä kun isin olkapäältä tillottavat isoina lautasina siniset silmät ja otsan nostaminen aiheuttaa silmien yläpuolelle punertavan innostusjuovan. Peippomaista suun avausta pieneksi ympyräksi ei enää tapahdu läheskään joka päivä, ja nekin harvat kerrat useinmiten aamuhaukotuksena.

Hanasta

Tulee mieleen kahdenlaisia hana-asioita. Se että eilen vaihdettiin papan kanssa meille hana. Koska entinen olin ihan susi. Liian matalalla, jäykkä ja lämpötilan säädöiltään arvaamaton. Pese siinä nyt pientä pyllyä jonka alla jalat sojottavat jännittyneinä tikkusuorina pötköinä. Tyttö nauttii pyllypyykistä, mutta aina jännittää koko kroppansa ihan keihääksi altaan päälle joutuessaan.

Toinen hana-asia clousattiin tänään Naistenklinikalla. Nimittäin repeämän jälkitarkastuksessa todettiin hana tiiviiksi ja että vuotovaaraa ei isommin ole jos omistaja muistaisi jumpata strategisia lihaksia. Siellä katsottiin myös se takaosan laitos, koska sinne asti oli repeämä kurottunut, eikä onneksi enää juuri jälkeäkään nahkanaarmuista ollut. Mutta ei se koskaan mukavaa ole kun tutkitaan. Kyllä miehillä on tässä lapsentekoasiassa aika helppoa.

Nyt minulla on sitten lupa liikkua ja harrastaa mitä vaan. Aion kokeilla pitkään haaveilemaani nyrkkeily/kickboxing/kahvakuula -aiheista tuntia. Siinä hiki lentää ja hartiat aukeaa. Pitää varmaan myös alkaa kehitellä jotain uutta näpertelyharrastusta tänne kotiin. Raskausaikana ostamani kankaat odottavat ompeluseuran kokousta tai yksinäisen illan (lapsen nukkuessa) inspiraatiota. Joka kerta muistan ne kun näen Eurokankaan mainoksen, jossa tyttö sanoo että äidille tulee aina joko ”perspiraatio” tai ”penspiraatio”. En ole vieläkään kuullut mitä hän sanoo.

Ainiin, ja update aiheeseen hormonikierukka: tiputtelu alkaa laantua nyt kuukauden kohdalla, välillä nipistelee vatsan reunoilla jossain syvällä. Se kai on sitä lantiokipua. Mutta ei aknea, päänsärkyä, masista tai muita harmeja. Vielä viikko ja päästään tiputtelemaan itsemme Espanjan kamaralle. Nyt viikonlopun viettoon, puikulaperunat ja rosmariinisellerit uuniin hilirimpsis!

Raskaus sinetöity

”Tämä raskaus on sitten tällä sinetöity” sanoi lääkäri, kun hormonauttikierukan laiton lopetti. Jälkitarkastus oli helppo ja nopea häppeninki, hemoglobiini ja verenpaine taas ihan priimaluokkaa, eikä pissaankaan ilmestynyt mitään häiriöitä. Nyt olen sitten taas terveydellisesti omillani, eikä kukaan ole enää kiinnostunut siitä miten minä voin fyysisesti.

10,7 kiloa on pudonnut sitten synnytyksen, mutta vielä on matkaa sekä lähtöpainoon että siihen minun oikeaan painooni joka on reeeeiiippahasti alle kaikkien näiden lukujen. Ei muuta kun ipana vaunuihin ja kävellen jok’ikiseen paikkaan, nyt kun pakkasetkin katosivat. Tänään en sitä tee, koska isi on etätöissä ja saan vähän luvalla puuhailla muita juttuja. Tilasin mm. tyylilleni epäuskollisesti jo netistä kiitoskortteja ristiäisväelle (hääkuvia en ole ehtinyt tilaamaan sitten kesän 2008 ja niissä kiitoskorteissakin taisi vierähtää melkoinen tovi).

Sinetöidään samppakaljalla

Päätin lääkäristä kauppaan ajaessani, että täytyyhän tätä äitiysneuvolataipaaleeni päättymistä ensimmäisen lapsen osalta klousata vähän virallisemminkin ja tällä sujuvalla tekosyyllä ostin pikkuriikkisen pullon samppanjaa. Ja sushia lounaaksi. Toivotaan että tänään tyttö viihtyisi jonkin aikaa aloillaan, niin äiti ja isi voi ottaa lasilliset. On muuten ollut monena iltana aika kitinäinen. Mutta tajusin eilen suurentaa iltakuuden jälkeisiä maitoannoksia ja heti oli tyllerö tyytyväinen.

Jotenkin vaikeaa tuota maidon määrää optimoida, kun toinen itse lopettelee syötyään sekä tissiä että esim. 60 milliä korviketta. Kohta alkaa kuitenkin kitinä. Ja kun sitten testimielessä annoin desin, ei kitinää tullut, tuli uni. Ah! Varsin iso Ah! siksi että olin yksin kotona eikä olisi ollut mahkuja vaihdella syliä.

Hormonautti

Se olen minä. Nyt siis testataan mitä nämä Mirena -merkkisen depotläkevalmisteen, eli hormonikierukan oireet ovat. Tuleeko minusta lahna* vai ei? Kas siinäpä tutkailun paikka. Oireena on todennäköisesti tiputtelua. Lääkärin mukaan parista viikosta pariin kuukauteen, riippuen tyypistä. Muita oireita on potilasohjeeseen listattu paljonkin, tässä seurattavaksi ne joita saa noin 1-10 sadasta.

• laajentuneet munarakkulat (onneksi ei silmämunarakkulat, heh heh – tosi hyvä juttu)
• psyykkiset häiriöt (masennus, hermostuneisuus, libidon väheneminen [*lahnahomma])
• päänsärky (mulla ei ikinä särje pää)
• vatsakipu, pahoinvointi
• akne
• selkäkipu (have that already, I have a baby!)
• lantion alueen kipu, kuukautiskipu, valkovuoto, vulvovaginiitti (kuulostaa ihan vulkaaniselta oireelta)
• rintojen arkuus, kipu
• hormonikierukan poistuminen (oire?)
• painonnousu

Jepjep. Täytyypä tarkkailla vaakaa, päätä, rintoja, ihoa, vuotoja ja mielialaa. Huumoria potilasohjeesta voi myös hakea: ”Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita”. Thank god, sisäisille olosuhteilleni ei siis ole määritelty optimaalista tilaa.

Vapauttava tuomio

Neuvolasta saatiin vapauttava päätös: ei enää painokontrolleja. Meidän perhonen painaa jo 3780 grammaa ja on siis oikein reippaassa kasvussa. Jee! Nyt saadaan myös siirtyä lapsentahtiseen rytmiin ja on tosi mielenkiintoista nähdä miten pitkiä unia tyyppi vetelee kun saa itse päättää. On nääs äitiinsä tullut. Krooh!

Tänään varattiin lääkärintarkastuksen ajat maaliskuun alkuun. Minun osaltani jälkitarkastuksia on kaksi, koska Naistenklinikalla tehdään erikseen repeämätsekkaus. Mutta hyvä niin. Neuvolan jälkitarkastuksen yhteydessä pitäisi päättää mahdollisesta kierukasta. Sitä  pitää vielä oikein pohdiskella.

Nyt pitäisi ryhtyä kokkaamaan pastavuokaa. Ja voisin kaivaa vaunut esiin, jos vaikka käytäis Tuppuraisen kanssa vartin verran ulkona. Kun ei vielä ole ehditty ulkoilua alottaa. Loppuviikosta on luvassa kireämpiä pakkasia, eikä silloin voi lähteä pihoille riekkumaan. Tänään on satanut lunta pieninä pisteinä ja isoina kauniina hiutaleina. Istun tässä sohvalla, juon kaakaota ja ihastelen maailmaa. On mahtavaa kun elämä sujuu.