Huhheijjaa, tulipas ahnehdittua kaupasta mukaan purkillinen lempijäätelöäni: Ben&Jerry’s Cookie Dough -makua. Koska mieheni ei voi sitä syödä, olen antanut itselleni poikkeusluvan tuhota sitä suoraan purkista. Menkööt nyt raskauden piikkiin, sitten loppuu. Sillä voi näköjään vetää överit, vaikka tuntuisi ettei edes paljoa tullut syötyä. Ja olisi ehkä terveellistä tänään vielä jotain muutakin pistää suuhunsa. Mutta just nyt ei pysty.
Onneksi takana on tosi kiva päivä. Sain mielestäni asiakkaalla aikaan paljon – sekä innostumista että konkreettista kehittymistä. Tuli myös valtavasti ideoita, joita pitänee sitten äitiyslomalla hiljaisina hetkinä jalostaa eteenpäin. Olisi kivaa jos toukan alkutaipaleesta tulisi sellainen, että jaksaisin vähän lukea ja kirjoitella työaiheisia juttuja. Mutta en ota siitä paineita.
Virallista työaikaa on enää 11 viikkoa jäljellä, joten vähiin käy. Tietysti tuokin aika tuntuu vielä pitkältä, mutta hups vaan ja se on mennyt. Vähän jännittää kuinka jaksan tehdä kaikkea muuta töiden ohella, koska nukkumisen kanssa on aika paljon säätöä. Herään aina tai melkein aina monta kertaa tai pitkäksi jaksoksi aamuyöllä. Välillä tuntuu etten juuri nuku. Herääminen ei johdu Tuppuraisen mellastuksesta tai vessahädästä, mutta jokin vaan saa hereille. Päätin tänä aamuna että voisin kokeilla taas kävelylenkkiä ennen iltatoimia. Mutta nyt on taas tullut melko paljon painetta alavatsaan kävellessä, eikä se tunnu mukavalta. Täytyy katsoa millainen fiilis on myöhemmin illalla.
Kourallinen ei mitään -viikonloppuja
Tänään heräsin yhtäkkiä myös todellisuuteen: lähitulevaisuudessani ei ole enää kuin kourallinen mahdollisia ei mitään -viikonloppuja. Ja minä niin tykkään ei mitään -viikonlopuista. Tästä lokakuun puoleenväliin on jokaiselle pyhälle jotakin. Sitten on se kourallinen noita mahdollisia tyhjiä. Ja olenhan mestari täyttämään nekin ohjelmalla, kun pitää nähdä noita ja noita kavereita ja järkätä sitä ja tätä ja tuota menoa. Muuten ei ole yhtään kivaa. Elä nyt mun kanssa sitten.
Toisenkin toukan odotus 