Oho! Meinasin unohtaa koko blogin.

Olen ollut viime ajat niin ruuhkavuosien pyörityksessä, että olen keskittynyt vain bloggaamaan työasioista ja hoitamaan kotijuttuja. Sitten yhtäkkiä muistin että täällähän tämä toukkablogi möllöttää, tyhjillään ja vailla mitään uutta sisältöä. Ehkäpä uhraan sille siis nyt vähän tätä äidinrakkauttani.

Poissaollessani olen saanut myös yhden haasteen, johon yritän vastata postauksen lopussa. Kiitos ja anteeksi  Sokerimurun Anna että olen ollut maailman hitain!

Päiväkotiarki rullaa

Ipana on ollut nyt jo 6 viikkoa ja 3 päivää päiväkodissa. Hyvin menee! – voisi huutaa kuin Eetu kirjassa Eetu ja Oona – päivä hoidossa. Kahtena ensimmäisenä äidin häipymisaamuna tirahti pieni nopea kyynel, mutta muuten ei mitään suruja. Eikä muuten koskaan isin lähtiessä mitään, tosi epistä. Yllätyksekseni lapsukainen suhtautui heti ihan valtavalla myötämielisyydellä ja innostuksella kaikkiin hoitajiin, eikä leimautunut kiinni omahoitajaansa. Se ilahdutti. Oli alkuun vähän äidillä siitä jänskä, että mitä sitten tapahtuu jos Mervi-täti on varattuna muiden lasten kanssa eikä tämä meidän hiljainen tarkkailija saa tarvitsemaansa turvaa. Mutta vielä mitä, siellä se reippaana pistelee menemään.

Joka ilta lasketaan kaikki ryhmän pojat ja tytöt ja pohditaan kuka olikaan tänään ruoka-apulaisena tai kenen kanssa pihalla tuli vähän jo leikittyä. Pojat on tosi kiinnostavia ja niiden kanssa synkkaa selvästi aika hyvin. Joitakin lempparikavereitakin on jo ilmaantunut puheisiin, mutta onneksi ei vielä ketään ”tyhmää” tai ilkeää tapausta.

Kun elokuun alussa aloitimme päiväkodissa, siellä oli vielä tosi vähän lapsia. Se vaikuttaa olleen oikein hyvä juttu. Tyttö pääsi pikkuhiljaa tutustumaan paikkaan, hoitajiin ja vähitellen lisääntyvään lapsikatraaseen. Nykyisin ongelmana on lähinnä saada houkuteltua lapsi leikeistään autoon tai rattaisiin ja kotiin.

Pöpömaistiasia, silvuplee

Tasan kolme viikkoahan siihen sitten meni, että saatiin eka nuhakuume. Se kesti pari päivää ja päiväkotiin palaaminen oli riemullista. Mutta viidennen viikon kohdalla iski toinen lentsu. Nyt koputtelen puita ja toivon että viimeinenkin rohina katoaisi kurkusta ja räkäily vähän tokenisi. Mutta onneksi likka jaksaa jo painaa koko päivän ihan täysillä. Tässä kai se kuuluisa vastutuskyky sitten kehittyy. Saisi vaikuttaa sit samalla myös äitiin,joka on ollut pari viimeistä viikkoa ihan tukossa. Ja vaikkei enää niin tukkoinenkaan, mutta väsynyt. Ysin aikaan illalla tekee mieli painaa pää tyynyyn.

Käytiin pitkästä aikaa tämän lentsuilun johdosta myös lääkärissä. Ja kyllä on tyttö reipastunut sitten viime käynnin. Lääkäristä tuli meille oikein mukava puheenaihe, korvien katsominen ei ollut yhtään kamalaa ja stetarilla sai kuunnella ihan vapaasti. Edistääkseni tätä positiivista kokemusta, kävimme vielä terveyskeskuksen naapurikirjastosta hakemassa kirjan, jossa Emppu menee lääkäriin. Nyt on sekin peikko voitettu.

Haastetta piisaa

Niin, siis ihan tätä arkistakin haastavuutta tässä välillä ihmettelee. Ollaan kyllä mielestäni tehty oikeita valintoja tytön hoidon suhteen, kun ensimmäiset 1,5 vuotta sai olla kotona ja nyt oppii sitten isomman ryhmän toimintakulttuuria. Täytyy olla oikein tyytyväinen vaikka välillä kyllästyttää ja väsyttää tämä samanlainen arkiralli ihan simona.

Toisenlaista haastetta tarjoilee Anna. Kiitos vaan haasteesta, täytyypä nyt ensihätään aloittaa kahdesta ensimmäisestä kohdasta ja miettiä sitten miten ihmeessä sitä osaisi jakaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
Oikei. Ranteet rennoiksi, here we go.
11 asiaa minusta

1. Olen espoolainen paluumuuttaja, joka yritti asua Helsingissä, mutta veri veti takaisin
2. Avasin tänään taas naistenlehden tarjouskuoren ja harkitsin tilaamista, vaikka en ehdi lukea lehtiä
3. Kuuntelen tätä kirjoittaessani samalla kun viereisessä huoneessa tekee isi ja lapsukainen Barbapapa-palapelejä ja pienempi komentaa isompaa
4. Ajoin tänään töistä kotiin ikkunat auki, tuuli kasvoillani ja kuuntelin Radio Aaallon aamun parhaita paloja
5. Haaveilen yksinäisestä kotipäivästä, jolloin saisin tehdä jonkun kivan sisustusprojektin
6. Siivoan usein raivokkaasti. Jälkeenpäin on kiva vaan istua ja tuijotella kättensä jälkiä.
7. Olen ollut kohta 3 viikkoa liikkumatta ja veikkaan että väsymykseni johtuu siitä
8. Etsin täydellistä satujenlukuun sopivaa nojatuolia lapsen leikkihuoneeseen
9. Minun pitäisi palauttaa Ikeaan kaksi petaria, kohta on jo 90 päivän palautusaika täynnä. Ikeassa olen käynyt tässä välissä jo parikin kertaa.
10. Rakastan turkkilaista jugua ja kiteistä hunajaa.
11. En halua jäädä varsinaisesti ikinä eläkkeelle, vaan tehdä pelkkiä irtoprojekteja siitä alkaen kun täytän 50.

Annan kysymykset minulle

1. Miksi aloitit bloggauksen?
Odotin nyt 2,5-vuotiasta tytärtäni, enkä voinut vielä puhua siitä julkisesti.
2. Mitä ruokaa teet mieluiten?
Ehkä jotain vähän vaativampaa menua, jossa on monta liikkuvaa osaa. Tai pastaa.
3. Onko sinulla lempiblogi? Jos on, mikä se on?
Lempiblogejani on monta. Yksi niistä on Kivistössä.
4. Milloin teit viimeksi kuperkeikan?
Tein aikoinani niitä työn puolesta, mutta viimeisimmästä on varmaankin pari kuukautta.
5. Millaisen kakun haluaisit tarjota vappujuhlilla?
Vappukakuksi sopisi vaikkapa hyvä combo: ensin siikatartarilla päällystetty juustokakku saaristolaisleivästä ja  kakkoseksi sitruunainen polentakakku Nigellan tapaan.
6. Maito-, valko- vai tumma suklaa?
Tumma. Tarkemmin vielä taloussuklaa.
7. Mikä on lempikasvisi?
Korianteri, viinimarjapensas tai jalokärhö.
8. Kirja, jonka luit viimeksi?
Taivas + helvetti.
9. Miten keksit blogillesi nimen?
Sanoin jossain vaiheessa spontaanisti vatsassani kypsyvää tulokasta toukaksi ja siitä se sitten lähti.
10. Oletko koskaan lainannut naapuriltasi sokeria?
Juuri puhuttiin siitä naapurin kanssa, mutta en muista että olisin.
11. Mitä pidät tällaisista blogihaasteista?
Näissä on liikaa liikkuvia osia. Kuten tässäkin haasteessa, eikä minulla kertakaikkiaan riitä aika kaikkien velvoitteiden kunnialliseen hoitamiseen. Joten jätän homman nyt ronskisti kesken. Näin.
Kiitos ja anteeksi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s