Tänään päätin suosiolla siirtää työasiat ensi viikkoon ja ”chillata” kaiken epävarmuuden pois. Itseasiassa viime yönä ja aamulla vatsa taas vähän ilmoitteli itsestään ja tuli hyvä mieli. Ohjelmassa olisi suihkun kautta kauppaan siirtyminen ja sitten 3 ipanan kanssa sisäleikkipuistoilemaan. Veljen lapset tulevat yökylään ja tarkoitus olisi huhkia vielä koko ilta wiin parissa. Ilmakin on todennäköisesti sisälajien puolella.
Mies on viettämässä jokavuotista poikain viikonloppua mökillä ja minun fiilikseeni sopii täydellisesti 12-, 10-, ja 7-vuotiaiden seura. Saa hyvällä syyllä tehdä peruspöperöä ja mennä ajoissa nukkumaan. Pitäisi vaan keksiä huomiseksi joku suunnitelma, jos vaikka ei sataisikaan vettä.
Hyvä elämä
Eilen tuli taas ajatelleeksi kuinka hyvä elämä mulla oikeastaan onkaan. Kävin nimittäin kuuntelemassa kuinka Whitney Houston epäonnistui surkealla tavalla konserttiyrityksessään. On kyllä sitä naista elämä heitellytkin, mutta varmasti suurelta osin valintasyistä. Oli jotenkin surullista että kerran kukoistanut, mielestäni yksi maailman parhaista äänistä oli riutunut pois huonoksi paulakoivuniemimäiseksi röhinäksi ja kaksi askelta sai rouvan haukkomaan henkeä ja pyyhkimään hikeä. Illan paras biisi esitettiin sillä aikaa kun itse stara oli vaihtamassa asuaan. Ja se oli kaikessa ironisuudessaan Queen of the night.
Ja se vatsa. Ilmeisesti rva Houstonilla on ollut jo pitkään ylimääräisen materiaalin kertymä vatsan päällä, mutta minusta se kyllä näytti ihan oikeasti todella pitkällä olevalta raskaudelta. Jopa napa törrötti punaisesta puvusta sillä tavoin. En voi uskoa että kukaan lihoisi noin yhteen paikkaan. Tämä ei nyt johdu mahazuumistani, ystävänikin mielestä se näytti ihan vauvamahalta. Ehkä mysteeri selviää jonkin ajan kuluttua. Ja jotenkin minun kävi tuota staraa sääliksi. Muistin yhtäkkiä miten ihanaa on olla vain tavallinen ihminen ja miten kivaa on olla raskaana, kaikkine huolineen jotka kuuluvat ajanlaskuun 10+1.
Vaikka eilinen päivä ei ollut kaikista kivoin – pienistä sukuklikeistä ja pettymyksistä johtuen – on kuitenkin aika levollinen ja hyvä olo. Kaikki on hyvin. Suurin ongelmani on päättää tehdäkö pastaa ja jauhelihakastiketta vai makaronilaatikkoa. Siitä voisi joku jo ahdistua.
Toisenkin toukan odotus 
Hei ystäväiseni,
sinun täytyy uskoa että kaikki on toukalla hyvin vaikka ei joka hetki ilmoitakaan olostaan. Ymmärrän ja muistan ajan hyvinkin, mutta aiheutat itsellesi vain stressiä. Nauti lepäile ja kohtahan se ultrakin on. Ajattele positiivisesti.