Äitiysloma alkoi eilen. Kyllä se tuntuu ihan kivalta, vaikka mieli vastustelikin kotiin jäämistä. Täytyy vaan yrittää keksiä sopivasti aktiviteetteja ja toivoa että pakkasta ei olisi kamalasti. En ole nimittäin hankkinut toppatakkia tämän kupolin suojaksi. Onneksi vielä pärjää kerrospukeutumalla, on nimittäin ollut tosi kalsaa, tänäänkin aamulla 17 astetta pakkasta. Toivon ettei enää tarttisi ostaa mammavaatteita. Joskin olen pärjännyt tosi vähällä, kiitos ihanien lahjoittajien.
Tänään haettiin roinaa pois toimistolta ja sanoin ääneen että ei sitä oikein voi käsittää jäävänsä muka vuodeksi lomalle. Sitten se kuitenkin lopulta tuntuu tosi lyhyeltä ajalta. Mutta ei sitä silti voi käsittää. Olen tehnyt töitä täyspäiväisesti 15 vuotta. Huh! No….tuolta kantilta kun ajattelen, on aikakin jäädä vähäksi aikaa pois.
Muksu vie ja taksi tuo
Perjantaina juhlittiin työporukalla pikkujouluja ja meillä oli tosi kivaa. Pelattiin pelejä, naposteltiin ja juotiin glögiä. Sitten syötiin illallista ravintolassa ja muut suuntasivat siitä jatkoille. Minä en. Jaksoin olla yhteentoista jalkeilla ja se oli minusta huippusuoritus. Taksissa muistelin sitä yhtä iltaa joskus vuosia ja vuosia sitten kun pikkujoulujen jälkeen odotin Espalla taksia kaksi ja puoli tuntia. Pakkasta oli varmasti ainakin 20 astetta ja olin niin umpijäässä, että palelin vielä aamullakin. Silloin päätin etten koe sitä enää koskaan, enkä ole päätöksessäni horjunut.
Oli kivaa herätä aamulla pirteänä ja suunnata kauppaan. Tänä viikonloppuna ei olla ihmeitä tehty, mutta jotenkin on ollut hyvä olo vaan olla kotona. On juteltu niitä näitä, suunniteltu seuraavaa *joskus sitten* matkaa Japaniin. Kokkailtu, pohdittu kookosrasvan terveellisyyttä ja rentouduttu. Äsken herättiin pieniltä päikkäreiltä ja nyt juodaan kahvia. Tai en mä oikeastaan nukkunut, en yleensä nuku päiväunilla. Joskus käyn hämärän rajamailla ja säpsähdän taas hereille. Mutta teki hyvää vähän oikasta.
Tämä maha painaa ja heiluu. Vielä ei kyllä ole tullut sellaista tunnetta että haluaisin siitä äkkiä eroon. Se ei ahdista. Yritän kokoajan kuvitella millainen tyyppi siellä oikein on. Olen jo pitkään luonnehtinut Tuppuraista vilukissaksi. Peiton alla liikkuminen on aktiivista, ja silloinkin tiheämpää kun mahan päällä on vaatetta, mutta paljas maha hiljenee. Lämpimästä suihkusta me on selvästi nautittu yhtä paljon ja eilen suihkuttelinkin mahaa oikein kunnolla, se rentouttaa itseäkin. Varsinkin näillä pakkasilla.
Kummitkin on rekrytoitu. Heitä on neljä. Kaaso ja bestman sekä serkkupoika vaimoineen. Ihanaa että suostuivat. Tosin, en ole vieläkään ihan varma siitä miten tuo nimiasia hoidetaan, mutta ehkä me annetaan kirkolle vielä mahdollisuus.
Toisenkin toukan odotus 